''Mikset sä puhu mitään?''

Moi taas pitkästä aikaa!

Vastaan ei oo tullut oikein mitään kiinnostavia aiheita, joista olisin voinut blogata.

Nyt mieleen tuli aika hyväkin aihe, joilla on itselläni rutkasti kokemusta, 

sekä aihekin on aika ajankohtainen.

Tänään puhun siis luonteenpiirteestä, jota kutsutaan nimellä

 Ujous on osa temperamenttia

Ujous on siis yksi miljoonista eri luonteenpiirteistä. Tässä kohtaa oletan, 

että jokainen tätä tekstiä lukeva tyyppi tietää luonteenpiirteen määritelmän, joten siirryn eteenpäin.

Ujo ihminen käyttäytyy varautuneesti, ja yleensäkkin pysyy taka-alalla sosiaalisissa tilanteissa.

Ujous ei ole siis sairaus, eikä luonnevika, eikä välttämättä edes huono asia, 

toisinkuin nyky-yhteiskunta antaa ymmärtää ja vaatii.

''Tärkeintä ei ole voittaa ujouttaan, vaan osata elää sen kanssa''

Nykyaikana edellä pääsääntöisesti kulkee äänekkäät ja itsevarmat ihmiset, ja jäljessä juoksee hiljaisemmat kaverit. Se on fakta, eikä siihen voi oikein kukaan vaikuttaa, sääli sekin.

Itse olen ollut aivan pienestä hiljainen ja arka uusia ihmisiä kohtaan.

Uusia ihmissuhteita on yllättävänkin hankala luoda ja tuntemattomassa porukassa puhuminen tukalaa.

Ystävien tai perheen kesken en taas koe olevani lainkaan ujo tai sulkeutunut. 

Eli ujous on päällepäin näkyvää käytöstä, ja vain tietyissä tilanteissa.

Muuten hyvin ujo, saattaa olla kaveriporukan kovaäänisin joka ei koskaan osaa pitää suutaan kiinni.

Onneksi ujoudessa on lukuisiakin hyviä ja todella tarpeellisia puolia!

Ujot ihmiset ottavat toiset ihmiset huomioon, ja ovat yleensäkin empaattisia ja ystävällisiä.

Ujot ovat hyviä kuuntelijoita ja heillä ei ole tarvetta olla jatkuvasti esillä

 ja keskittyvät sen sijaan oleellisiin ja tärkeisiin asioihin.

Vanhempana tästä luonteenpiirteestä voi olla paljonkin hyötyä, 

muttei huonoilta vaikutuksilta silti välttämättä vältytä.

''Temperamenttitutkimuksissa on todettu, että ujous, sensitiivisyys ja empaattisuus nimenomaan liittyvät usein yhteen. Herkkien ihmisten kokemana empaattisuus vain ei aina näy tai kuulu, vaan se on enemmän hiljaista myötäelämistä.''

''Ujoon ihmiseen tutustuminen voi olla hankalaa ja viedä kauan, 

mutta lopuksi voit saada luotettavan ja empaattisen ystävän loppuelämäksesi.''

''Hyi jotai tatuointei??''

 # Paikassa tylsyyden ihmemaa #

#TATUTOINNIT#

Aloitetaan vaikka omakohtaisesta näkemyksestäni tatuoinneista.

Ensinnäkin, itse rakastan tatuointeja, ne ovat upeaa taidetta, joka säilyy mukanasi koko elämäsi ajan. 

Tatuoinnit ovat jokaisen ikioma asia, voit päättää täysin itse, otatko mustetta ja arpia kehoosi vai et. Kuulen ja näen usein kommentointia tatuoinneista, kuinka ne ovat rumia ja pilaavat luonnollisen kauneuden. Kuitenkin, jos näet kadulla naisen, joka on yltäpäätä tatuointien peitossa, eivät ne sinuun siirry. Eivät ne ole sinussa, eikä ne ole sinulta mitenkään pois.

Ihmisten ennakkoluuloisuus ja luokittelu sen mukaan,

 onko hänellä tatuointeja tai vaikka lävistyksiä, on täysin järjetöntä.

 Ei ihminen, jolla on tatuointeja tai lävistyksiä automaattisesti ole heviä kuunteleva masentunut nörö. 

Musta tuntuu että nykyään ihmiset eivät uskalla tehdä mitään, 

koska miettii miltä se näyttää tai kuulostaa myöhemmin.

Esimerkiksi:

''Mieti sitte ku sul on paikat täynnä tatuointei ja oot sellane 80v mummo''

Okei, mietippä sitä, että kun olen 80-vuotias, ehkä jopa n.80% ihmisistä omistaa kehossaan ainakin yhden tatuoinnin, ainakin yhden reiän korvalehdessään, kielessään, huulessaan tai nenässään.

''Vaan jollain vankilakundeilla ja merimiehillä on tatuointei!!1''

Aivan.. Hmm.. Kuinkahan monta vuosikymmentä tästäkin on aikaa?

Maailma muuttuu, 

emme elä 80 vuoden päästä enää 2013 luvulla!

Mitä mieltä sä oot tatuoinneista sun muusta? Kommentoi kommenttiboxiin! :)